Melkein merimies

Pitkästä aikaa sain Janne kameraan taa. Hassua,  kun mentiin ottamaan viimekesänä ekat asukuvat mun piti näyttää mistä painetaan että saa otettua kuvan ja kuinka tarkennetaa, mutta nykyään saan keskittyä siihen että en näyttäisi mursulta, marsulta, vompatilta tai miltään syvänmeren eliötä (joka tosin on hiukan vaikeampi tehtävä ;))

Tuntui kyllä hassulta taas pönötellä kuvattavana. Pitäisi oikeasti vaan ottaa enemmän näitä kuvia niin ehkä taas tottuisin poseeraamaan (ei sillä että olisin siinä koskaan erityisen hyvä ollut mutta.. :D)

Maanantaina olin kahmaissut lähes vahingossa päälleni merihenkiset kuteet: kirppispaidassa komeilivat niin lokit kuin purjelaivatkin ja kesäkassia koristivat veikeät "sailor-raidat". Kaiken kruunasi    rannekorussa killuva ankkuri.

Muuten, kun viimepostauksessa kehaisin ruskettuneeni niin heti alkuun Jannen mummi päätti tyrmätä päivetykseni alkuunasa: "Ai säkö muka olit ulkomailla! Ethän sä oo alkuunkaan ruskettunut, sähän oot aivan kalpee!"

Koitin selittää että mulla on selkeät bikinin rajat iholla, mutta ei mennyt läpi. Eikä siinä kahvipöydässä oikeen voinut tempaista paitaa pois, niin että olisin voinut osoittaa rusketukseni todeksi. Myönnetään että ei tässä mitään kupariväriä nahkaan saatu, mutta talvisin olen vieläkin kalpempi. Sitäpaitsi rusketus on vaarallista ja vanhanaikaista! Se aiheuttaa syöpää ja vanhentaa ihoa! (katkeran ihmisen puhetta joka ruskettuu erittäin huonosti...)

Nyt kuitenkin käyn lattialla lainehtivien tavaravuorien kimppuun. Siivous, rakas viholliseni.
Loppekevennykseksi humalainen kiinalaismajava:

Eipäs muuta, palaillaan nuppuset!

-Emilia