Sinne se matka sitten humpasahti menemään, mutta paljon sitä silti ehti. Tippukiviluolat? Check. Hiekkarannat? Check. Pikkukylät? Check. Pääkaupungin ostosvilinä? Check. Vuoristotiet? Check. Entä vuoristo vuohet? Check. Postikortit? Check. Rento mielentila? Check. Rusketus? Check. Päätä huimaavat maisemat? Check. Kivi ja kalliorannat? Check. Sininen taivas? Check. Lämpö ja aurinko? Check.
...ja sitten tulen kotii, vain huomatakseni että kaksi ystävääni ovat hävittänäät (ilmeisesti vahingossa..) puhelinnumeroni ja ulkona on mieltei jääkausi. Noo, suomen kesä, mitä voi odottaa. Mutkumutku! Totuin jo niihin pimeneviin iltoihin, jolloin lämpö ei laskenut 25 astetta alemmas! Toki ihanaa nähdä tovereita ja omaa kultaansa, mutta lämpö! Sitä jäin kaipaamaan :D
Lomaterkuin seuraavaa matkaa odotteleva Emilia
p.s. olin varmaan upea näky pyöräollessäni Jannelasta kotiin ylisuuressa anorakissa ja Jannen verkkareissa joista olin käärinyt lahkeet kolme kertaa... Kylmyys pääsi yllättämään viattoman mekkotytön joka luuli että nyt on kesä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti