Heippa hei! Luin äsken Ellen jutun Plus-kokoista naisista ja näiden tyyleistä. Vastaavanlaisia juttuja on toki tehty ennenkin, mutta tästä tuli erityisen hyvä mieli. (Nyt siltä varalta että joku toverini tulee kommenttiboksiin angstaamaan jotain "älä aina valita et oisit muka pullukka kun et oo"-saarnaa niin pakko mainita että, ei en kuvittele olevani mitenkää erityisen isokokoinen, koin tämän jutun muten vaan hyvänä innostavana juttuna :))
Jutusta välittyi selkeästi naisten itsevarmuus omasta itsestään ja kropastaan. Samaa itsermuutta ottaisin itsekkin (joo joo olen jo aika itsevarma, muttei pikku lisäboosti ois pahitteeks ;)). Hieno oli myös että juttun oli löydetty täysin erilaiset pukeutumistyylit omaavia naisia. Yhdellä oli mustia ihoa nuolevia vaatteita jotka toivat kurvit varmasti esille, toisella oli pitsisiä ja vaaleita vaatteita, kolmannella taas värikkäitä neuleita, tennareita ja legginssejä.
 |
| Toivon ettette saa traumoja tästä kuvasta mutta sopi mielestäni aiheeseen ;)) |
Toivon että ihan tavallisissa naistenlehtien jutuissa (esim. hius/muoti yms) voitaisiin käyttää malleina kaikenlaisia naisia (tummia, vanhoja, nuoria, vaaleita, pitkiä, pätkiä, ryppyisiä, pulskia, hoikkia, tavallisia, ohuttukkaisia... yms) edes joskus. Välillä tuntuu että kun ei tehdä juttua hoikasta länsimaalaisesta, haastattelussa korostetaan sitä, millä tavalla haastateltava eroaa niistä muista (hoikista+vaaleista). Okei, äskeinen esimerkki oli vähän kärjistetty, mutta esim. tässä Ellen jutussa josta nyt puhun niin korostetaan sitä että "nämä naiset ovat isompia kuin tavalliset, huomattavasti isompian kuin huippumallit, mutta tyytyväisiä itseensä, eikö olekkin ihmeellistä- Tyyliin" :DD (okei, toikin oli aika kärjistettyä, mutta tajuatte ehkä mitä tarkoitan.)
Itse olen tajunnut, että on olemassa kaikenlaisia ihmisä, kaikenlaisia vartaloita ja persoonia. Kaikissa on jotain hyvää, jotain huonoa. Välillä vaan huomaan kuinka esim. nuoremmat tytöt arvioivat jatkuvasti itseään ja toisiaan. Usein ne pullukammat/vähän vähemmän meikatut/liian pitkät(/ihan mikä tahansa syy) saavat muilta lokaa niskaan (nyt puhun siis ala-asteen vikoista vuosista). Toki itsekkin tulee tuskailtua peilin edessä kun "jokin on jotakin vääränlaista"mutta koen kuitenkin kelpaavana tällaisena. Minua halaavat ihmiset kehuvat usein "sä oot niin ihanan pehmeä" ja yritän ottaa sen kohteliaisuutena, vaikka vähän kismittää kun salilla vietetyt tunnit eivät näy (tai tunnu) kiinteytymisenä :D Pari päivää sitten kysyin Jannelta että muuttaisko se jotain meidän välillä jos musta tulis oikeen timmi ja lihaksikas tai jos musta tulisi tosi pullukka, niin vastaus oli: sä oot aina ihana omana ittenäs, olit sä sitten timmi tai pöyrykkä. Että sellaista, täytyy kai olla tyytyväinen kun kelpaan millaisena vain kunhan olen minä. Ja jos minä kelpaan niin silloin varmasti kelpaat sinäkin!
 |
|
Saarna on päättynyt, ajatelkaa mitä ajattelette :D
Adios amigos!
-Emilia
kuvat:
We heart it
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti