Alkuhuomautus: Katsokaa mikä ylväs peto! (nyt ei siis puhuttu minusta...)
Ei, en oikeasti ole mikään Cesariin verrattava koiranhoitoguru. Meillä on ollu koira pian sen kaksi vuotta ja osaan lenkittää, pestä, ruokkia, harjata ja kehua/kieltää :D siihen se guruilu sitten jääkin. Noh, onneksi Stella on mamman koira niin en ole päävastuussa ;)
Tälläkertaa kuvituksena on perjantaisia koiran ulkoilutuskuvia, kuten näkyy. Puheen partena (meinasin kirjoittaa "puheen partana...") on kaikenmoisia kuulumisia.
Viime lauantaina oli Jannen saapumiserän kurssijuhla Lahdessa. Oli äärettömän kiintoisaa olla vieraana juhlissa joissa tuntee itsensä lisäksi yhden ihmisen niistä n.150 vieraasta.... No oli kuitenkin hulppeat kekkerit, harmi että kamera ei muistanut napsia siellä kuvia itsekseen, koska itselläni meni kuvaaminen ihan ohi. Noh, eikö se ole merkki onnistuneista juhlista?
Sunnuntai kului Helzingin putiikkeja kierrellen ja kahvilassa istuen. Ja junassa toki myös, VR:n venaa rauhassa motto tuli taas todistettua... mutta nyt ajankohtaisimpaan:
Tänään oli BILSAN YO! En oikeestaan tiedä menikö hyvin, huonosti vai hyvin huonontosihyvin :D
Koska osasin jotkut tehtävät hyvin ja jotkut vedin vain päästäni.. hm... Täytyy kai toivoa että muilla meni huonommin ;) heh...Kuitenkin helpottavaa että siitäkin pahasta päästiin. HUH. Nyt syksyllä sitten enää enkku...
Jos muuten tämä teksti pursuilee kirjoitusvirheitä niin syytä sitä että mun aivot on hetkellisesti pehmenneet liiasta biologisesta ajattelusta.
Mitäs muuta, voisin turista (turitituriti) vähän noista perjantain vaatteista. Sain koulussa kuulla kuinka äidiltäni peritty paita on "tosi epä-Emiliamainen, koska se on valkoinen". Hämmentävää. Mielestäni se on aivan hyvä, eikä edes liian asiallinen, kun sen yhdistää aina niin ihaniin (ja vihattuihin) Monkin löllöpökiin. En oikeasti tiedä miten korvaan nuo housut mun vaatekaapista kun ne (kohta) kuluu kirjaimellisesti puhki. Ehkä reipastun ja koitan ommella saman tapaiset itse... (haha, näillä ompelu kyvyillä...)
Kaulassa killui tämän hetken ehdoton lempparihuivi, paras Lontoon tuliaiseni itselleni. Korvissa Indiskan ihme pauperokorvikset ja laukkuna rakas neljän euron tilaihme jota olen hekuttanut jo monen monituista kertaa... Jalassa ah, niin ihanat räjähtäneet marimekko <3 cenverse poponi. Oikeasti, pitäisi ostaa uudet tennarit, mutta mahdotonta valita minkä väriset! (syy miksi aikoinaan päädyin noihin...)
Vielä jos tässä jotain "sanoisi"... Niin, tulipas tuplattua tässä lävistysten määrä n. kuukausi sitten. Siitä ne pikkuhopea pallot killuvat ja ai että ne onkin kivat! (jälleen sarajassamme Emilian pienet ilot...)
Eipäs tässä muuta, koitan tässä ehtiä kirjoitella muustakin ja pian rakas hovikuvaajani kotiutuu armeijan hellästä huomasta joten asukuvia saattaa jatkossa tipahdella blogiin useamminkin kuin kerran kuussa ;)
Tähän pulisonkien esittelykuvaan on hyvä lopettaa, peace and love
-Emilia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti