Valotan teille ensin hiukan taustatarinaa, sitten vasta alan kilajahdella riemusta:
Olipakerran Emilia, joka toivoi vanhemmiltaan Dr.Martensseja 17-vuotislahjaksi. Vanhemmat eivät kuitenkaan sellaisia hommanneet. Äiti kyllä hiukan katui sitä sitten, mutta minkäs teet ettei nettikapasta ei enää löytynyt mun kokoa kun sitä olisi kaivattu. Niimpä siihen kaatui se kenkähaave. Vaasastahan kysisiä popoja ei saa. Asia unohtui hiljalleen.
Noin vuoden päästä: Emilia selaa nettikirppistä ja iskee silmänsä kuvassa näkyviin kenkiin. Hetkeäkään harkitsematta hän lähettää sähköpostia myyjälle ja TADAH. Kengät ovat hänen. Kun Jannekin vielä lupautui maksumieheksi alkoi hillitön paketin odottelu. Viimeviikolla kengät sitten kilahtivat postiin. (IIIII! :D *materialistisen rakkauden hurraahuutoja* + pari pusua jannelle jottei rakkaus olisi LIIAN materialistista)
Tarinan opetus on, odota :D Martit siis tulivat vuoden myöhässä, mutta parempi 18.v lahjana kuin 80v:nä itseostettuina kun vihdoin tajuan ettei kukaan niitä mulle osta ;)
Legenda on muuten totta. Martit ovat epämukavat jalassa, sitä on turha kiistää. Mutta minäpäs aloitan marttien taltutus projektin heti ilmojen kylmettyä. Ehkä niistä vielä mukavat saadaan. Tai ainakin mukavahkot.
Emilia
kyllä niistä mukavat ajan myötä tulee! tai siis ensin ne on ihan hirveet, mut sit niihin tottuu ja ne on tosi mukavat jonkun aikaa mut sit saattaa käydä niin että ne rupee hiertämään ihan hillittömästi eikä niitä uskalla pistää jalkaan enää koskaan :'D ehkä mä ensi talvena koitan taas jos ne ei enää hiertäis...
VastaaPoistamä oon jo lukenu kaikkia keinoja kuinka noita sais mukavammaksi >:D
Poista...aika näyttää toimiiko :)