Joulukuun 18. päivänä ajattelin tehdä pientä (lisä)esittelyä minusta itsestäni. Ensin ajattelin tehdä vähän pidempää selontekoa jokaisesta kuvasta, mutta ajan puutteen vuoksi muutama lause riittäköön :)
Aloitetaan jostain aikas neutraalista, vai tunnetko muka jonkun joka ei tykkäisi kylpemisestä. Lämmitä vettä ja ehkä vaahtoakin, todella hyvä rentoutumistapa. Harvoin vain tulee kylvettyä, sen verran kai olen kettutyttö (tai vain kiireinen..)
Usein kävellessäni/pyöräillessäni harrastan vieraille ihmisille hymyilyä. Testaan kuinka moni hymyilee takaisin. Aika harva itseasiassa... Joskus taas jos joku tuntematon (usein vanhempi naishenkilö..miksiköhän?) hymyilee minulle ensin, tulen ihan mielettömän hyvälle tuulelle. Suojatienkin yli pääsee todennäköisemmin jos suo autokuskille aurinkoisen hymyn.
Minulla on tuttuja, kavereita, ystäviä ja sitten niitä tosi läheisiä ystäviä. Ja kun sanon että läheisiä niin tarkoitan sitä. Toisaalta, näitä läheistäkin läheisempiä höpseleitä on jokaista vuorollaan luultu poika/tyttö-ystävikseni, ei sisaruksikseni. Hämmentävää. Jannea tosin on luultu veljekseni... kahdesti!
Yritän, aina en onnistu. Toisaalta, eikö ajatus ole tärkein? Tai edes plussaa? :D
Kunnollinen "vaatekomero" kyllä helpottasi elämääni. Toisaalta, nyt kun yrittää ujuttaa uusia vaatteita jo ennestään pursuavaan kaappiin niin tulee mietittyä kaupassa kaksi kertaa "tarvitsenko oikeasti tätä"...
Jeps, näin on. Aluksi olin hiukan hämilläni, kun huomasin rakastuneeni kaksimetriseen kukkakeppiin joka soittaa orkesterissa ja kertoo viesteissään että niillä on kotona mintun tuoksuisia nenäliinoja :) Kaikesta huolimatta, elämäni tämän höppänän kanssa on ollut ihunaa. En vaihtaisi sekunttiakaan pois, en edes sellaisia "en puhu sulle"- hetkiä.
(pahoittelen mahdollista imelyyttä)
Kun mietin tulevaisuuttani eteempäin, ajattelen usein uraa, perhettä, asuntoa ja muuta toimeentuloa. Olen kuitenkin huomannut, että asia jota oikeasti eniten toivon tulevaan elämääni on onnelliseksi tuleminen (tai oikeastaan onnellisena pysyminen)
Niin totta! Tällähetkellä lattilata löytyy termospullo, tyynyjä, vaatteita, pehmoleluja, huivi, kirjoja, muovipusseja, sähkölaitteiden latureita, joulukortti, kolikoita, laukkuja, koulukuvia, hiuslenkki, lehtiä, haarukka, tuikkuja, sukkia... älkää edes ajatelko työpöytää... No taiteilija sielut ovat vähän boheemeja, eiks nii? ;)
Niin ne minulle väittää. Toisaalta, jos voin hyväksyä olevani hiukan hipsteri, tekeekö se minusta vain wannaben? ;)
Totta tämäkin. Käsinkirjoitetussa kirjeessä/postikortissa vain on sitä jotain. Jotain sellaista mitä ei tekstarissa tms. ole! Tunnelmaa? Ehkä. Joulussa yksi paras asia onkin joulukortit ;)
toisaalta, postissa töissä olevat ystäväni ovat erimieltä joulukorteista ;)
Jep. Pussattava ei ollut Janne. Sen verran paljastan lisää että olin partioleirillä tähtitaivaan alla n.500 muun ihmisen kanssa.....
p.s. Harryyy!!!
(ei, potter ei ollut eka pusukaverini...)
Jos voisin ottaa silmilläni kuvia, niin saisitte ihailla auringossa kiiltävää lunta, punaisiin pukeutuneita mummoja, puluja, jäätä, graffiteja, haitarinsoittajia, lumisadetta, kukkia, joka toista näkemääni ihmistä, pilviä...
Joskus koulussa kaverini huomauttavat minun taas näyttävän "harmooniselta", kun olen taas jumittunut tuijottamaan jotain kaunista.
Jos olet tavannut minut (niinkuin suurin osa tämän blogin lukijoista on...) niin tiedät tämän varsin hyvin. Varsinkin jos olen väsynyt niin Woohoo, se on menoa. Saampahan ainakin vatsalihastreeniä...
Viimeinen kuva ensinnäkin siksi, että välillä ihmiset saavat minusta tuollaisen kuva. Toisaalta, miksi omaa upeuttaa pyytämään anteeksi?
EIKUNSIIS... Oikeasti toivoisin itsellseni hiukan lisää tätä ajattelua. Ainakin silloin tällöin. Toiseksi: Aristokatit nyt vaan on aikas cool ;)
-Emilia
kuvat: TÄÄLTÄ NÄIN
p.s. en sanut laitettua noita kuvia tasaisin välein ja häiritsee kovin! no, tuskin muita haittaa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti