Lauantai oli yhtä "tunnesekamelskaa", mutta jossai vaiheessa hysteerisen raivo/itkukohtauksen jälkee päätin rauhoittua ja törkkäsin kameran rakkaalle kuvaaja-psykiatrilleni. Onkohan mulle tullut joku teini-iän uusinta jakso vai oonko vaan muuten yliherkkä tai stressaantunut ihminen?
Kun pienet mutta hyvin piikikkäät siilit jammailivat edelleen mielialojen säätönappulallani, ei tullut kysymykseenkään esitellä kameralle niitä kaikista söpöimpiä ja vienoimpia ilmeitä. Siksi tänään saatte nauttia näistä viikonlopun naamailuista. Toisaalta, en tiedä haittaako se? Tänään yksi kaverini kertoi nauraneensa ääneen joillekkin postauksilleni. Ehkä maailmassa on jo muutenkin liikaa niitä täydellisiä pepsodent-hymyjä ja duckface poseerauksia ;)
Naamailupäivänä kääriydyin veljeni huppupaitaan, vanhoihin H&M chinoihin sekä Vero Modan huiviin. Jaloissa pyörivät yläasteaikojen hiphop-kauteni kengät ja ranteessa puukoru :)
Taitaa tämmöinen asu kuulua siihen blogeissa paljon puhuttuun "turvavaate" katekoriaan.
...Ilta oli kuitenkin iloinen ja railakas. Kitara soi, eikä tarvinnut itkeä.
-Emilia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti