Jeps jeps, se minä olen. Vaikka Janne meneekin armeijaan vasta tammikuussa. Eilisen vaatetuksen perusteella vaikutti kyllä siltä että sinne inttiin olisin menossa minä. Aamulla kun tempaisin veljeni vanhan takin niskaan, en aavistanut millaisen vastaanoton se saisi.
Isäni (tuttuu tapaansa) arvosteli vaatevalintaani kovaan ääneen "eihän tytöt pidä tollasia takkeja". Onneksi olen jo tullut immuuniksi hänen kommenteilleen. Koulussa monet kehuivat takkia ja luokkalaiseni tyttö tuli vielä erikseen kysymään mistä olin ostanut sen. Hän kuulemma oli etsinyt jotain saman laista jo jonkin aikaa. Jouduin valitettavasti toteamaan että "veljeni vanhahan tämä..."
Kun menin Illalla jannea vastaan kuulaopistolle, ihmiset tuijottivat. Luulivat miksi lie armeija muijaksi :D Toisaalta, tässä kaupungissa on helppo kerätä tuijotuksia. Riittää että on hassu hattu tai kuviolliset housut.
Tällä kertaa kuvauspaikka oli vähän vähemmän idyllinen... Nimittäin kesän jälkeen hylätty puutarhamyymälä. Aika lohdutonta vai mitä? Joku pöhkö oli tökkinyt muoviseinään reikiä ja niitä minä kurkottelin ja kurkin.
Muista vaatteista sen verran että jalassa vero modan mustat farkut (ovat muuten elämäni ekat mustat farkut!!!) pipo on suuri rakkauteni, carlingksista. Huvin (oi, ihana sekin..) sain Marilta joululahjaksi ja tennarit marimekko<3converse :)
Miltäs näyttää? Kauhea kulahtanut inttimuija vai jotain aivan muuta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti