Yleensä se ei haittaa (siis minua itseäni, joitain kaverita kyllä ;D) Eikä siinä mitään, mutta kerran tunsin osallistuvani a) johonkin mielen osoitukseen b) mainostamppanjaan. Syy tulee tässä:
Oltiin Jannen kanssa tempaistu sattumalta sinä aamuna lähes saman väriset villapaidat päälle... Meitä muutenkin vilkuillaan oudosti kun kuljetaan jossain (kiitos 40cm pituuseron :D) Nyt voitte aavistaa että tuijotuksien määrä lisääntyi huimasti. Keltainen kun on täällä Suomessa muutenkin niin suosittu väri pukeutumisessa... NOT.
Kun yksi kaverini tuli vastaan korostin hänelle että samanväriset villapaidat ovat puhdasta sattumaa, eivätkä mikään nuortenparien "ihihi, haluan pukeutua samalla tavalla kuin kultani"-juttu. Kaverini ilme oli melkein ymmärtävä. Ehkä tein itselleni tästä "samiksuudesta" liian ison numeron?
Tosin... tästä kuvasta päätellen myös rakas tekstiilikaksoseni otti sen vakavasti. (ei kuitenkaan ottanut MIEHET, kuvaushetkellä se vain sattui selittämään jotain ja yritti laittaa tukkaansa paremmin :DD)
Carlingsin neulepaidan lisäksi olin tempaissut pälleni yhden lempparimekkoni, Indiskasta viimesyksynä ostetun röyhelöhelmaisen mekon, joka on sopivasti runotyttömäinen ja silti boheemi. Kaulaani kietaisin kirpparilta löytyneen huivin ja jalkaan vedin viimepostauksesta tutut liilat sukkahousut. Mielestäni ne ovat ihan Tiivitaavin (sen teletapin) väriset!
Vähän lähikuvaa röyhelöhelmasta ja sukkisksista. Mielestäni vagabondin pehmulikenkäni passaavat hyvin tälläiseen rennompaankin asukokonaisuuteen. Yleensä kun olen yhdistänyt ne tälläisiin vähän..öäöä... asiallisempiin(?) vaatekokonaisuuksiin.
Muuten, nyt seuraa turhaakin turhempaa infoa. Sillä minulla ja Vesa-Matti Loirilla on jotain yhteistä. Nimittäin silmien väri. Miettikää millaista ala-asteella oli, kun piti täyttää kavereiden ystäväkirjaan kohta "silmien väri". Vastasin joskus että "siniruskee" :D
Nyt lopetan tämän maraton postauksen ja luen ahkerasti ruotsin verbejä... Kivaa sunnuntaita!
-Emilia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti