keskiviikko 1. elokuuta 2012

Ruma ankanpoikanen ja dinovauvoja

Toisena "leikkiloma"päivänämme  suunnattiin etsimään kirppareita osoitelappu kourassa, vaan ei löytynyt ei... ehkä minä lukihäiriöinen olin kirjoittanut ihan väärät osoitteet?

Emme kuitenkaan masentunut tästä (kovinkaan paljon...) vaan siirryttiin suoraan suunnitelma B:hen, eli kipiteltiin Luonnontieteelliseen museoon.


Toisen päivän "loma-look" oli varsin lomainen. Päälle tempaisin monkin ihanat ja supermukavat  "löllöhousut". Isäni mielestä kyseiset pökät ovat selvät pyjamanhousut :D  Olen kuitenkin käyttänyt niitä töissäkin! Haha! (Ai mitä olikaan työpukeutuminen?) Löysien housujen kaverina toimi tuttu carlingssin jättitoppi ja Globe hopen hatuke-lippajuttu.


Heti sisälle päästyämme katse kiinnittyi aulassa olevaan norsuun. Tuli semmoinen deja vu, lapsena kun  olen isukin ja pikkuveljeni kanssa vieraillut kyseisessä paikassa useampaankin otteeseen. Dinovauvat oli ikkupikkuisia, vaikka niiden emo-luurangot oli jättejä. Harmi etten muista, oliko dinovaavit oikeassa koossa! (nyt rupesi häiritsemään....)


Museon näyttelyt olivat hienosti ja aidonnäköisesti toteutettuja, mutta myös itse museorakennus oli hieno. Ah, mitkä portaat! Yritin saada Jannen ottamaan minusta "harmoonista porraskuvaa" mutta kuulemma (no, myös itseni mielestä) näytin kaikissa kuvissa marsulta, eli saatte tyytyä tähän
 loukkaantuneeseen ilmeeseen :D


Monet lasikaapit oli "sisustettu" niin aidonnäköisiksi että melkein tuntui että niiden asukat kipittelisivät siellä ympäriinsä heti kun silmä välttää. Kuvassa on saiga-antilooppeja, niitä elää mongoliassa(?) ja ne suodattavat ja lämmittävät hengitysilmansa oudolla nenullaan. Selvästi yksiä lemppareitani museon asukeista.


Toinen lempparini oli "ruma ankanpoikanen" eli joutsenvauva. Millä ilveellä tuosta untuvikosta saa ruman? Minusta se on käsittämättömän söpö!


Moniin asetelmiin oli saatu ihmeellisen paljon liikettä ja tunnelmaa. Ylläolevan saalistus "kuvaelman"  edessä vanhemmat kuvasivat lapsiaan ja minun teki mieli poimia pikkuiset turvaan, ennenkuin iso ja paha tikru pääsisi syömään heidät suihinsa.


Edellisen tiikerikuvan kontrastiksi on julkaistava tämä piku hiirulainen, joka löytyi "leikkikeittiön" roskiksesta.


Museosta löytyi myös pelottavia otuksia, niitä eivät kuitenkaan olleet nuo leijjonat joita tuossa tarkkailen vaan kaikista otuksista hirmuin oli ORANKI joka kökötti "viidakkohuoneen" nurkassa. Hyhyiii... en uskaltanut mennä lähellekkään ja kun janne meni sen lähelle kuvaamaan teki mieli huutaa että tuu jo pois sieltä :)

ylläolevassa kuvassa on muuten jotenkin sellanen "Emilia 8 ja puol vee luokkaretkellä"-fiilis. Johtuneekohan se lakin ja avaimenperän yhdistelmästä? ;)


Museossa oli myös seinällinen säiöttyjä "merijuttuja" ällöä, mutta silti jotenkin kiehtovaa... vähän niinkuin koko museo.


Kyseisen museovierailun aikana opimme jotain itsestämme:

Ötökät on vaan niin ällöjä ja pelkäämme jättiläiskalmareita (en tahdo enää uida meressä...)

Minä opin myös sen että jos annat kameran Jannelle paikassa, jossa on hämärää ja hirveästi kuvattavaa,  Saat ensinnäkin A. Jättipaljon kuvia ja B. melkein yhtäpaljon heilahtaneita kuvia.

(...kuitenkin melkein kaikki tämän jutun kuvat ovat jannen nappaamia (vain antiloopit, dinovauvat ja hiirulainen ovat minun näpsyjäni) )

Eli siis, jos eksytte Helsinkiin ja haluatte muutakin kuin shoppailla ja syödä, suunnatkaa museoon! Hyvää ja mielenkiintoista ajanvietettä. Opiskelijalle tämä opettavainen kierros maailman ympäri ja dinojen ajoita tähän päivään maksaa huimat 4 euroa.

Nyt minä menen kuitenkin purkamaan tuota lattialla vieläkin makaavaa kassia ja kastelemaan kukat.

Adios!


-Emilia





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti