Hiusunelmia

Haaveilen pitkistä ja pähkinänruskeista, lämpimänsävyisistä kutreistä. Ne laskeutuisivat kauniina laineina ja tietysti olisivat todellatodella paksut ja kiiltävät...

...mutta kuten tiedätte, tällä hetkellä tukkani on juurikin se olkapituinen, oikukas siis, taipuisa ja tummansävyinen pehko. Toisaalta, kasvatusprosessi on edistynyt, tukkani saa jo jonkinasteiselle (säälittävälle) nutturalle ja leteille! Aikamoinen saavutus siihen nähden että minulla on ollut joskus melkein "poikatukka" :D

 Siis te (joilla on aina ollut pitkä tukka) ette ehkä ymmärrä sitä, kuinka innoissaan ihminen voi odottaa sitä että saa tukkansa OIKEALLE ja ISOLLE nutturalle! :)

En kuitenkaan sano etteivätkö lyhyet hiukset olisi oiva (ja helppo) vaihtoehto. Itse olen vain jo kyllästynyt niihin tässä viiden lyhythiuksisen vuoden aikana. Lyhyt tukka tosin sopi minulle paljon paremmin kuin sitä edeltävä pitkä, litteä "jee en osaa tehdä mitään hiuksilleni"-kuontalo ;)

Yläasteen "kapina-aikoinani" haaveilin rastoista ja siitä, kuinka paljon vanhempani järkyttyisivät niistä. Yhdeksännen luokan jälkeisenä kesänä ystäväni hankki kuiturastat, melkein itsekkin liimasin pään täyteen kuituhiuksesta tehtyjä "patukoita"... mutta lopulta jänistin :)

Tämän kaiken olisi tosin voinut tiivistää näinkin yksinkertaiseen lauseeseen ja kuvaan:

Kasvakaa hiukset, kasvakaa! :D

-Emilia


ps. kuvat we heart it :)