Katu-uskottava

Katu-uskottavanuus, se on jotain sellaista mitä minulla ei ole. Yleensä diipailen ympäriinsä värikkäissä tai muuten omituisissa vaatteissa, mutta katu-uskottavia ne eivät koskaan ole. Eivät ainakaan sillä tavalla mitä se sana minulle tuo mieleen eli: Nahkatakit, aurinkolasit, revityt hiustyylit, niittikoristeet, hyvinistuvat kivipestyty farkut, suuret metalliset korut ja sen tietyn asenteen. Katu-uskottavista tyypeistä huokuu sellanen "mä oon niin cool"-asenne. Betonia, piikkilankaa ja pari tatskaa. Niistä on kunnon katutyyli tehty. (mitäköhän taas höpisen...)

Kuitenkin, mulla oli eilen ikkupikkuisen katu-uskottavampi-olo (ärsyttävä sana, varsinki ku sitä hokee jatkuvasti!!!), johtuu varmaan siitä että pöllin  lainasin veljeni aurinkolaseja. Käytän arskoja niin harvoin että ainakun ne päähän pistän tulee sellanen men in black-olo ;)

no.. ehkä teille ei tuu sellasti fiilistä kun katotte yllä olevaa kuvaa... Mutta eilen päälleni sujahti ah, niin rakas huivini (mummuni tekemä edelleen), kirpparilta mukaan tarttunut marimekon t-paita (jota viimepostauksesta tuttu ystäväni vihaa), H&M:n farkkupaita sekä äitiliinin vanhat sortsit. Pöllökassi on kotoisin Lindexistä.

 Töiden jälkeen kävästiin moikkaamassa Jannen isovanhempia ja juhlistamassa "iso-anoppi-kokelaani" (siis, suomeksi: jannen mummin) synttäreitä. Keskusteltiin mm. siitä, mitä eroa on twitterillä ja chattäilyllä. Tietysti myös uravalinta- ja koulutuskeskustelua tuli käytyä.

!Tämä on turhaa infoa!

 Ekassa "asukuvassa" takanani oleva betonirakennus ja tässä paremmin kuvattuna, (näyttää kerrostalolta tai varastolta) on oikeasti KIRKKO. Niin minun kuin Jannenkin mielestä se on ruma. Hyvin ruma. (Anteeksi, jos sattuu olemaan  jonkun makuun) mutta kaiken rumuuden huipuksi, ollaan molemmat kuitenkin aikanamme päästy ripiltä kyseisessä betonibunkkerissa.

Hyvää kesänjatkoa, syökää paljon mustikoita!

-Emilia